Graduation Day

Eilen oli IMBA-kurssikavereideni hooding ceremony, ja ensimmaista kertaa opiskelu-urani aikana valmistuminen on alkanut tuntua houkuttelevalta. Tata haikeammaksi fiilis ei voi enaa menna. Suurinta osaa kavereista en tule enaa nakemaan (tosin parhaat kylla pysyy mukana) jengin hajotessa ympari Jenkkeja ja Eurooppaa.

Mina ja Tom the Graduate


Mina ja Johan the Graduate (Sweden)


Paluupaivani on vihdoin selvilla! Eli nailla nakymin oon takaisin stadissa keskiviikkona 23.5. Alle 2 viikkoa siis! Luvassa onkin pari varsin letkeaa viikkoa Columbiassa ja toivottavasti myos jaahyvaisreissu Charlestoniin, one for the road.

Tassa hyvia muistoja vaihtolukukauden ajalta:

Ekaa kertaa ulkona ranskalaistyttojen kanssa


Talvinen sunnuntaipaiva Central Parkissa


Ultra Music Festival. Kuva kertoo kaiken.


Hikinen fiilis teltassa w/ Mr. Cash & Mr. Mason


Captain Arab @ Folly Beach (Charleston)


Uunituoreilta MBA:ilta saa muuten hyvia uraneuvoja. Tassa viime yon pimeina tunteina keksittyja tapoja ansaita eka miljoonani:

1. Waitressing at Waffle House. Forget IHOP, forget Cracker Barrel. If you gotta go, you gotta go big! Tavoitteena on tyoskennella tiimina esimieheni Rickin (MBA) kanssa. Sama mies antoi mulle potkut pari viikkoa sitten. On varsin todennakoista, etta saan kenkaa ennen ekaa miljoonaa.
2. Founding The Hard Knock School for Peace Ambassadorship. Elamankokemuksellani kasvatan uusia lahjakkuuksia. Tavoitteena rauha ja rakkaus pohjoismaiden valilla. Ja yhteinen kieli.
3. Importing the Red Party Cups. Amerikkalaisista teinileffoista tuttujen legendaaristen punaisten muovimukien maahantuonti Suomeen ja jalleenmyynti kovalla katteella.
   

Columbia kuittaa. Take it easy, kids!

Chillin' like a villain

Eilen oli vika tentti ja luento, eli koulu on ohi! Taytyy tosin viela kirjottaa debrief from GlobO Negotiation, tiivistelma Negotiations-kurssin surullisenkuuluisasta loppuneuvottelusta, jossa sain potkut kuvitteellisesta oljyfirmasta kesken kaiken 'for sleeping with the enemy' (kaytimme the lesser known bad cop/traitor -taktiikkaa). Viime viikko ei muutenkaan menny ihan putkeen, kun yritin korjata sandaaleitani superliimalla ja liimasin epahuomiossa paperiservetin farkkuihini. Ja hommasin viela loppuviikosta flunssan, mika on mukava pikku lisamauste Columbia yli 30 asteen lammossa. Good times.

Vahan ottaa paahan, ettei taalla juhlita vappua. Suunniteltiin ruotsalaisen kurssikaverin kanssa, etta marssittaisiin Columbian paakadulla punaisen lipun kanssa ja laulettaisiin kommarilauluja, mutta suunnitelma jai valitettavasti toteuttamatta. El pueblo unido jamas sera vencido!

Parina viime viikonloppuna suuntana on ollut Charleston ja beach beach beach. Joka kerta kun sinne menee, ottaa paahan ettei USC:ta perustettu aikoinaan sinne. Mesta on oikeastaan joka suhteessa Columbiaa parempi. Ehdottomasti viime reissun parasta antia oli, kun tutustuttiin navy-poika Brandoniin, joka sattuu hehkuttamaan suomalaista musiikkia. Oli hieno fiilis kuunnella iPodini ainoata suomalaista biisia yhdessa ja laulaa mukana (muu jengi ei oikein lammenny). Tosin Boten Anna (sorry for the misspelling) on nykyaan kaverini Tomin suosikkibiisi.

Mina, Julie ja Tom @ Club Habana


King Street


Early bird catches the sunrise!


Mina, Julie ja Brandon @ the Holiday Inn Parking Lot


The final countdown has begun: enaa kolme viikkoa jaljella (alkaa olla haikeata). Sain muuten kuulla kurssikaveriltani Davidilta viime viikolla, etta mulla on samanlainen aksentti kun Davidin sukulaisilla Indianassa. Mika on hyva uutinen, silla jos taytyy valita, niin Midwestern accent voittaa etelan aksentin 6-0 ('what do y'all think' etc).

Dirty South

Talla viikolla ehdoton puheenaihe Jenkeissa on ollut Virginia Techin jarkyttavat ammuskelut. Varsinkin korealainen kamppikseni Sophia oli jarkyttynyt, silla kieroutunut sekopaa ammuskelija oli maanmiehia. Onneksi suurempaa paniikkia ja hysteriaa kampuksella ei ole ollut havaittavissa...

Viime viikonloppuna lahdimme ranskalaistyttojen Auden ja Kayn kanssa tien paalle, suuntana Georgia, the home state of Southern Rap (esim. Ludacrisin ja Lil Jonin kotipaikka). Savannah, GA on kunnon vanhan ajan syvan etelan lomakohde jokilaivoineen ja elakelaisturisteineen.




Kuten kuvista nakyy, taivas oli valitettavan pilvinen.


Ja tottakai rannallakin tuli kaytya. Tybee Islandin vesi oli virkistavaa, and the seafood was pretty damn good! Varsinkin verrattuna Columbiaan, missa 'seafood' tarkoittaa normaalisti purkkitonnikalaa ja friteerattuja ostereita. Paikalliset friteeraa kaiken. Hyi.

Mina ja Aude + the local pirate @ Tybee Island


Taalla alkaa aika kayda valitettavan vahiin, mika nakyy IMBA-kurssikavereideni panikointina. The class of 2007 nimittain valmistuu muutaman viikon kuluttua, ja porukka yrittaa loytaa epatoivoisesti duunia. 'Have you gotten a j-o-b yet?' onkin yleisin kysymys porukassa. Ongelmana on, etta parhaat duunipaikat on surkeissa paikoissa kuten Little Rock, Arkansas (poor Brad!). Well, it can't be much worse than Columbia anyway...

Beach, beach, beach!

Miamin jalkeen paalle jai kova rantakuume, joten lahdimme viime lauantaina Charlestoniin. Charleston, SC on kaunis vanha rantakaupunki noin 1,5 h ajomatkan paassa, jossa vanha raha nakyy kaikkialla (paikka on siis aika erinakoinen kuin rakas Columbia).

Auringonnousu Charlestonissa


Reissun huono puoli oli, etta sain mukavan aurinkoyliannostuksen ja olin muutaman paivan kirkkaanpunainen (every little move I made was hurting like hell, man!), but I deserved it.

Viime viikolla paatin myos, etta oli korkea aika tutustua Columbiaan paremmin. Tassa muutama kuva "paremmalta" alueelta:


Ikava kylla Etelavaltioiden lippu on yha hyvin edustettuna...


Paras kuva, minka Columbiasta saa. Se nayttaa melkein oikealta kaupungilta! Ikava kylla jalankulkijoita ei ole ollenkaan kampusalueen ulkopuolella, mita nyt muutama onneton koditon kuljeksija.


Tassa tyypillinen USC:n kampusrakennus. Ne kaikki on samanlaisia, natteja mutta nayttaa ihan pahvikulisseilta.

Bring the heat!

Ultra Music Festival Miamissa viime viikonloppuna oli aivan mahtava! DJ Tiesto varasti shown, mutta muutkin (The Cure, Paul van Dyk, Danny Tenaglia, Fatboy Slim etc) oli tosi hyvia!
Lahdettiin matkaan torstaina. Yovyttiin Cocoa Beachilla (kartalla beach, beach, beach, surf shop, beach, beach ym) ja oli aika mielenkiintoista menna ostoksille 24h Ron Jon's Surf Shoppiin keskella yota. Perjantaina saavuttiin Miamiin, jota ennen oltiin ehditty pysahtya noin viidella eri rannalla. Ehdottomasti paras oli Palm Beach (Tom: 'the place for rich and obnoxious New Yorkers'), jonka vesi oli ihanan lamminta.


Floridassa muuten tapaa kummaa porukkaa. Paras tuttavuus taisi olla Miamin hotellilla tapaamani playboy-tytto Tanya, joka kutsui minut ja kaverini ilmaisille leffafestareille (jatettiin kiireiden takia valiin).
Tassa kuvia Miamista (valitettavasti ei festareilta):

The Miami crew (mina, Brad, Julie ja Tom)


Miami Beach


Miamissa olisi kiva asua...


Oli pikkasen turhauttavaa palata Columbiaan. Taalla kampuksen vetonaula on kuntosalin ulkouima-allas.

Pidin muuten ranskalaisten kaverieni kanssa International Negotiations -kurssilla esitelman aiheesta 'Negotiating in Finland', ja tarjosin koko ryhmalle hapankorppuja (those dumb Americans call them 'crackers'), joita fiilasin kahdestaan ruotsalaisen kaverini kanssa. Low on calories, high on fiber!

Back in the USC!

Palasin Columbiaan loistavalta spring break -reissulta toissapaivana. Chicago ja NYC on aivan mahtavia mestoja!

Chicagossa kaytiin lapi tarkeimmat nahtavyydet: Navy Pier, Hancock Tower, Lincoln Park ja elaintarha seka Museum of Science and Industry. Ohessa kuva Hancock Towerista otettuna:

Legendaarinen Snickers Deli (sisaan en uskaltanut menna):

Yleiskuvaa Chicagosta:

Tiikeri Lincoln Parkin elaintarhassa:

Rahaa tuli tuhlattua vaatekaupoissa ja Virgin Megastoressa (my dream come true!). Oon myos melko varma, etta nain Dave Chappellen Chicagossa..! Iltaelama ei ollut kovin erikoista (Helsingin klubit on imo parempia). Sunnutaibrunssi @ Lou Mitchell's oli loistava!

Seuraavaksi vuorossa oli NYC ('the capital of the world' kurssikaverini mukaan). I'm in love! Asuttiin East Villagessa lahella Greenwich Villagea ja supertrendikasta Meatpacking Districtia.
Tassa muutama kuva.

Pakollisten nahtavyyksien kuningatar:

Times Square:

Jokaisen kylterin marka uni, the red, white and blue New York Stock Exchange Wall Streetilla (sisainen rahoituksenlukijani herasi henkiin):

Kiss me , I'm Irish! St. Paddy's parade lauantaina 17.3.:

Chinatown:

Pakollinen taidemuseokeikka tehtiin Museum of Modern Artiin (ilmainen sisaanpaasy perjantai-iltapaivina, jonotettin rantasateessa). Ehdoton suosikkitauluni 1/4 (Kandinsky, omistettu pikkusiskolle <3):

Bringing back sweet memories - kasvoin aikuiseksi katsellessa tata teosta (not the original) Kumpulan kodin keittion seinalla. Picasso ja Les Demoiselles d'Avignon:

Ja tottakai Warhol oli edustettuna:

Meatpacking District - Virginie, Kay, Myriam ja Aude (France) + mina:

NYC:n the place to be sunnuntaibrunssia varten on Cafe Lalo lahella Central Parkia. Parhaat burgerit loytyy West Villagesta. Hieno reissu kaiken kaikkiaan, mutta oli myos kiva palata Columbian lampoon (yli 20 C) Nykin lumen jalkeen. Taalla alkaa olla kevatta ilmassa: tanaan business buildingin ulkopuolella paikallinen Radio Raheem, Suomi-tyylinen hevari luukutti boom boxillaan Europen Final Countdownia voluumit taysilla. Huomenna matkaan kolmen amerikkalaisen kurssikaverin kanssa viikonlopuksi Miamiin, jossa luvassa on Ultra Music Festival (esiintyjina The Cure, Paul van Dyk, Tiesto, Fatboy Slim etc). I'm so excited!

Columbia - A Capital Place To Be!

Columbia, lempinimeltaan 'The Capital of Southern Hospitality', on 122,819 asukkaallaan Etela-Carolinan suurin kaupunki seka osavaltion paakaupunki vuodesta 1786 asti. Ilmastoltaan varsin miellyttava, jopa subtrooppinen Columbia on eloisa opiskelijaelaman keskus, jonka useat etniset ryhmat luovat monikulttuurisen tunnelman. Yllattavaa kylla, turismi ei kuulu Columbian paaelinkeinoihin (I wonder why).

Oheisissa kuvissa ravintola- ja iltaelaman keskittyma Five Points, jossa kaupungin nuoret ja vanhat asukkaat kohtaavat hyvan tunnelman ja viinilasillisen aaressa.

Tosiaan, tassa paikallista yleiskuvaa. Huomenna spring break, Chicago ja NYC! Oli jo aikakin, etta paasee hetkeksi Columbiaa suurempiin ympyroihin.

Jatkossa vapaa-aikaa on luvassa enemman, kun tyolain kurssini International M&A on vihdoin ohi. Motivaatio alkoi laskea pahasti, ja tiimimme strategia lopputyota, 30-sivuista HP/Compaq -projektipaperia varten oli 'let's make up some stuff and stretch it like a motherf****r'. Sain muuten A:n HRM-tentista (kuten yli 30 % kurssilaisista, mutta hyvin meni silti).

Tapasin ekat suomalaiset viime viikolla, kun IMBA-ohjelman tanskalainen faculty member Louis kutsui minut vierailulle Metso Mineralsin paikallisiin tiloihin. Pojat oli kunnon Mansen insinooreja, mutta hyvaa porukkaa kaiken kaikkiaan.

Birthday in Columbia

Kuten viime vuonna, olen onnistunut hommaamaan itelleni mukavan pikku flunssan huomisia synttareitani varten (miksei synttareita ja zero flunssaa?), sopivasti juuri kun Columbian saakin alkaa lammeta. Parin viikon paasta edessa on reissu pohjoiseen, ja ollaan mukavasti Nykissa suosikkipaivanani 17. maaliskuuta (St. Patrick's Day). En aio missata paraatia!

USC:n baseball season alkaa naina viikkoina, mika on varmaan hauskaa (Gamecocksin pitaisi parjata hyvin). Tosin baseballissa ja jenkkifutiksessa tarkeinta on kuulemma tailgating, eli kaytannossa bissen juominen monta tuntia ennen pelin alkua (bud light on pahaa). Peli itessaan on kuulemma pirun tylsa.


Tassa taas pari kuvaa taalta (maisemakuvia otan sitten Nykista ja Chicagosta).


Mina ja the northern guys Danny ja Joe


Mina ja Aude columbialaisessa ravintolassa (ruoka oli yllattavan hyvaa).

Luulin muuten pitkaan, etta Cocks on kaikkien aikojen paras nimi urheiluseuralle, mutta yliopiston ultimate-frisbee -jengi panee paremmaksi nimellaan Ultimate Cocks. Taytyy hommata niiden paita, kukaan Suomessa ei muuten usko...

M&A disaster

Voin rehellisesti sanoa, etta eilen oli elamani kamalin presis, kun meidan case-ryhma piti esitelman International Mergers and Acquisitions -kurssilla. Olimme laskeneet yrityksemme WACC:n vaarin, jolloin ostohintamme eraalle yritykselle oli $400 miljoonaa liian korkea. Professori loi meidat maanrakoon ('if this was an investment bank, you would have been fired!'), case-ryhmalaisemme Shashankin sanoin 'it felt like he was punching me in the face'. Proffa viela v****ili sen jalkeen, ettei edes meidan formal dress code auttanut pelastamaan meita. Esitelmasta on jopa tullut niin legendaarinen, etta tuntemattomat ihmiset puhuu siita koulun kaytavilla. From now on I guess the only way is up.

Columbian yoelama on alkanut tulla aika tutuksi. Viikonloppuna homokaverimme Tom vei minut ja kaverini Auden homobaariin, jossa oli meidan lisaksi kaksi muuta tyttoa. Voin vakuuttaa, etta tunnelma oli aika vapaamielinen verrattuna etelan konservatiiviseen yleiskuvaan.

Muutaman viikon paasta on Spring Break, jota odotan innolla: luvassa on 5 paivaa Chicagossa ja 6 paivaa New Yorkissa! Ja Millalle tiedoksi, etta taidan jattaa Chicagon Snickers Delin chili dogit valiin talla kertaa...

Go Colts!

Elamani eka Super Bowl oli eilen, mika oli hieno kokemus varsinkin kun I was rooting for the Colts the whole time, en tieda miksi. En oikein viela ymmarra jenkkifutiksen saantoja, mutta ei kuulemma kukaan muukaan. Taytyy vaan osata huutaa 'touchdown' oikeassa kohdassa niin parjaa hyvin. Oon tosissani ajatellut hankkia Peyton Manningin (Coltsin pelinrakentaja ja pelin most valuable player) pelipaidan (signeerattu olis aika jees).

Opiskelemaanhan tanne on tultu (?), joten tassa vaiheessa muutamia mietteita opiskelusta ja kursseista taalla: paikalliset ei toisinaan arvosta markkinointia kovinkaan paljon. Kuten case-ryhmani jatka kuvaili, 'it's all about people holding each other's hands and singing Kumbayah'. International Mergers & Acquisitions -kurssilla (jonka avainkasite on due diligence eika mulla ole aavistustakaan mita pirua se tarkoittaa) meidat arvottiin case-ryhmiin - tyontekoon on vaikea keskittya kun ryhmassa on jatkat nimelta Shashank ja Thilo ja nauran niiden nimille kaiken aikaa.

Toisinaan jenkkien tyhmyydella ei ole rajaa. Siita esimerkkina kysymykset 'Where is Morocco anyway?" ja "Do you have beer in Finland?".

Tassa vihdoin muutama kuva taalta. Maisemakuvia en viitsi edes laittaa, taalla kun ei tosissaan ole mitaan nahtavaa. Kuten newjerseylainen kaverini sanoi, 'if you're staying only one semester here in the US, too bad it has to be in Columbia'.

Christophe, Aude, Antoine ja Quentin (France), taustalla Stuart (England) pyorittamassa levyja

Kay (Morocco / France), Aude (France) ja mina

Tassa kuva USC:n korismatsista Kentuckya vastaan, jonka Cocks (toi nimi jaksaa naurattaa joka kerta) havisi noin 40 pisteella.

Nyt taytyy palata takaisin case-tiivistelman pariin. Case-ryhmamme johtaja (nimesi itse itsesnsa), jonka alentuvuudella mua kohtaan ei taida olla rajaa, maarasi mulle helpoimman osan, 'since English is your second language'. Mika on oikeastaan ihan hyva asia.

Rave on!

Nyt kun muutama viikko Columbiassa on takana, on helppo mainita raivostuttavin asia taalla: kiihkouskovaiset. Se etta joku on uskovainen ei hairitse, jos kyseinen henkilo ei yrita tyrkyttaa uskoaan mulle (itsekaan en yrita tyrkyttaa ateismia paikallisille kristityille), mutta kun seison baarin jonossa perjantai-iltana kavereideni kanssa ja jengin tulee kaannyttamaan meita aggressiivisesti, niin alkaa menna pahasti hermot. Niille ei edes kehtaa nauraa pain naamaa...

Viime perjantai-illan paikalliset "reivit" oli mielenkiintoinen kokemus. Reivit lainausmerkeissa siksi, etta ne oli isossa omakotitalossa ja ohi silloin kun me saavuttiin paikalle (noin klo 01.00). Talon omistajalta lahti paras lappa tahan mennessa. Esittelen itseni: 'Hi, I'm Karla, I'm from Finland, Northern Europe.' Aija vastaa pokkana: 'Hi, I'm X (en muista nimea), I'm from India, South East Asia'. Loistava asenne!

Olin reilu viikko sitten kattomassa paikallisen latkajengin Columbia Infernon matsia ('they're called Inferno cause they're so hot on ice'), mika oli aika erilaista kuin Jaahallissa tai Hartwall Areenalla. Paikalla oli vain kourallinen katsojia, mutta silti show ja meiniki olivat kymmenen kertaa parempia kuin kotona. Lisaksi me voitettiin, mika on naemma paikallisissa urheilutapahtumissa harvinaista herkkua.

Mulla on taalla aika paljon ranskalaisia kavereita, ja olin yllattynyt miten epastereotyyppista porukkaa ne ovat. Niiden englantikin on yllattavan hyvaa, paljon parempaa kuin mun ranska (jouduin miettimaan lausetta 'il faut que je finisse mon vin' lahemmas 5 minuuttia). Hienoa jengia kaiken kaikkiaan.

I have a dream.

Eilen, 15. tammikuuta, oli Yhdysvalloissa kansallinen pyhapaiva kaikkien brothereiden isan, edesmenneen Rev. Dr. Martin Luther King, Jr.:n 78.:nnen syntymapaivan kunniaksi. Paatimme muutaman vaihtarityton kanssa tehda maassa maan tavalla, joten ostimme liput gospel-konserttiin. Se oli aika mielenkiintoinen kokemus: aijan saarnatessa ("The bullets may have killed the dreamer, but they didn't kill the dream") jengi huusi valiin yeah, that's right, amen, hallelujah, taputtivat, nousivat pystyyn ja huojuivat kummallisesti. Oli olo kuin heratysjuhlilla. Saarna loppui vajaaseen kymmeneen "Long live the King!" -huutoon, ja yleiso (n. 99 % mustia) oli ekstaasissa. Sellasta ei kotona Suomessa usein nae...

Koulu alkoi tanaan, ja Marketing Communications -luennolla naytettiin esimerkkina suomalainen mainos. How cool is that!

Viikonloppuna olin ekassa jenkkiurheilutapahtumassa. Korismatsissa Gamecocks (joka taitaakin olla yleisnimi kaikille yliopiston urheilujengeille) havisi Floridalle vajaa 40 pisteella, mutta muuten oli kylla hauskaa. Tana iltana on vuorossa matsi Kentuckya vastaan, ja parempaa tulosta sopii odottaa.

Reissun jarkyttavin kokemus tahan mennessa oli varmaankin Wal Martin jattimainen aseosasto. Onneksi Prismoista ei loydy samanlaisia.

God bless America!

Ekat paivat Columbiassa takana... Saavuin tanne sunnutai-iltana reittia Helsinki - Koopenhamina - Atlanta - Columbia, vika kone oli pari tuntia myohassa ja kaks matkalaukkua meinas kadota Atlantan lentokentalla. Onneksi avukseni saapuivat Niklas ja Kristian, Pohjois-Dakotan suloiset ruotsalaiset stipendiaattilatkanpelaajat, joiden kamat oli myos ties missa. Elakoon pohjoismainen yhteistyo!

Columbia on aika onneton paikka, mutta kampusalue on tosi siisti ja kuin suoraan jostain jenkkileffasta. Jenkkilippuja on joka puolella, ja jokaisella USC:n opiskelijalla on USC-college paalla. Gamecocks eli yliopiston jenkkifutisjengi taitaa olla taalla aika kova sana. Vaihtareita on laidasta laitaan: undergraduate-vaihtarit vaikuttaa rennoilta, kun taas osa graduate-vaihtareista on kunnon rillipaita. Kamppikset, 2 korealaista tyttoa, on mukavia, vaikka toisen englanti onkin Noriko Show -tasoa.

Ekoja bileita odotellessa... :)