Graduation Day

Eilen oli IMBA-kurssikavereideni hooding ceremony, ja ensimmaista kertaa opiskelu-urani aikana valmistuminen on alkanut tuntua houkuttelevalta. Tata haikeammaksi fiilis ei voi enaa menna. Suurinta osaa kavereista en tule enaa nakemaan (tosin parhaat kylla pysyy mukana) jengin hajotessa ympari Jenkkeja ja Eurooppaa.

Mina ja Tom the Graduate


Mina ja Johan the Graduate (Sweden)


Paluupaivani on vihdoin selvilla! Eli nailla nakymin oon takaisin stadissa keskiviikkona 23.5. Alle 2 viikkoa siis! Luvassa onkin pari varsin letkeaa viikkoa Columbiassa ja toivottavasti myos jaahyvaisreissu Charlestoniin, one for the road.

Tassa hyvia muistoja vaihtolukukauden ajalta:

Ekaa kertaa ulkona ranskalaistyttojen kanssa


Talvinen sunnuntaipaiva Central Parkissa


Ultra Music Festival. Kuva kertoo kaiken.


Hikinen fiilis teltassa w/ Mr. Cash & Mr. Mason


Captain Arab @ Folly Beach (Charleston)


Uunituoreilta MBA:ilta saa muuten hyvia uraneuvoja. Tassa viime yon pimeina tunteina keksittyja tapoja ansaita eka miljoonani:

1. Waitressing at Waffle House. Forget IHOP, forget Cracker Barrel. If you gotta go, you gotta go big! Tavoitteena on tyoskennella tiimina esimieheni Rickin (MBA) kanssa. Sama mies antoi mulle potkut pari viikkoa sitten. On varsin todennakoista, etta saan kenkaa ennen ekaa miljoonaa.
2. Founding The Hard Knock School for Peace Ambassadorship. Elamankokemuksellani kasvatan uusia lahjakkuuksia. Tavoitteena rauha ja rakkaus pohjoismaiden valilla. Ja yhteinen kieli.
3. Importing the Red Party Cups. Amerikkalaisista teinileffoista tuttujen legendaaristen punaisten muovimukien maahantuonti Suomeen ja jalleenmyynti kovalla katteella.
   

Columbia kuittaa. Take it easy, kids!

Chillin' like a villain

Eilen oli vika tentti ja luento, eli koulu on ohi! Taytyy tosin viela kirjottaa debrief from GlobO Negotiation, tiivistelma Negotiations-kurssin surullisenkuuluisasta loppuneuvottelusta, jossa sain potkut kuvitteellisesta oljyfirmasta kesken kaiken 'for sleeping with the enemy' (kaytimme the lesser known bad cop/traitor -taktiikkaa). Viime viikko ei muutenkaan menny ihan putkeen, kun yritin korjata sandaaleitani superliimalla ja liimasin epahuomiossa paperiservetin farkkuihini. Ja hommasin viela loppuviikosta flunssan, mika on mukava pikku lisamauste Columbia yli 30 asteen lammossa. Good times.

Vahan ottaa paahan, ettei taalla juhlita vappua. Suunniteltiin ruotsalaisen kurssikaverin kanssa, etta marssittaisiin Columbian paakadulla punaisen lipun kanssa ja laulettaisiin kommarilauluja, mutta suunnitelma jai valitettavasti toteuttamatta. El pueblo unido jamas sera vencido!

Parina viime viikonloppuna suuntana on ollut Charleston ja beach beach beach. Joka kerta kun sinne menee, ottaa paahan ettei USC:ta perustettu aikoinaan sinne. Mesta on oikeastaan joka suhteessa Columbiaa parempi. Ehdottomasti viime reissun parasta antia oli, kun tutustuttiin navy-poika Brandoniin, joka sattuu hehkuttamaan suomalaista musiikkia. Oli hieno fiilis kuunnella iPodini ainoata suomalaista biisia yhdessa ja laulaa mukana (muu jengi ei oikein lammenny). Tosin Boten Anna (sorry for the misspelling) on nykyaan kaverini Tomin suosikkibiisi.

Mina, Julie ja Tom @ Club Habana


King Street


Early bird catches the sunrise!


Mina, Julie ja Brandon @ the Holiday Inn Parking Lot


The final countdown has begun: enaa kolme viikkoa jaljella (alkaa olla haikeata). Sain muuten kuulla kurssikaveriltani Davidilta viime viikolla, etta mulla on samanlainen aksentti kun Davidin sukulaisilla Indianassa. Mika on hyva uutinen, silla jos taytyy valita, niin Midwestern accent voittaa etelan aksentin 6-0 ('what do y'all think' etc).