Eilen, 15. tammikuuta, oli Yhdysvalloissa kansallinen pyhapaiva kaikkien brothereiden isan, edesmenneen Rev. Dr. Martin Luther King, Jr.:n 78.:nnen syntymapaivan kunniaksi. Paatimme muutaman vaihtarityton kanssa tehda maassa maan tavalla, joten ostimme liput gospel-konserttiin. Se oli aika mielenkiintoinen kokemus: aijan saarnatessa ("The bullets may have killed the dreamer, but they didn't kill the dream") jengi huusi valiin yeah, that's right, amen, hallelujah, taputtivat, nousivat pystyyn ja huojuivat kummallisesti. Oli olo kuin heratysjuhlilla. Saarna loppui vajaaseen kymmeneen "Long live the King!" -huutoon, ja yleiso (n. 99 % mustia) oli ekstaasissa. Sellasta ei kotona Suomessa usein nae...
Koulu alkoi tanaan, ja Marketing Communications -luennolla naytettiin esimerkkina suomalainen mainos. How cool is that!
Viikonloppuna olin ekassa jenkkiurheilutapahtumassa. Korismatsissa Gamecocks (joka taitaakin olla yleisnimi kaikille yliopiston urheilujengeille) havisi Floridalle vajaa 40 pisteella, mutta muuten oli kylla hauskaa. Tana iltana on vuorossa matsi Kentuckya vastaan, ja parempaa tulosta sopii odottaa.
Reissun jarkyttavin kokemus tahan mennessa oli varmaankin Wal Martin jattimainen aseosasto. Onneksi Prismoista ei loydy samanlaisia.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment