Rave on!

Nyt kun muutama viikko Columbiassa on takana, on helppo mainita raivostuttavin asia taalla: kiihkouskovaiset. Se etta joku on uskovainen ei hairitse, jos kyseinen henkilo ei yrita tyrkyttaa uskoaan mulle (itsekaan en yrita tyrkyttaa ateismia paikallisille kristityille), mutta kun seison baarin jonossa perjantai-iltana kavereideni kanssa ja jengin tulee kaannyttamaan meita aggressiivisesti, niin alkaa menna pahasti hermot. Niille ei edes kehtaa nauraa pain naamaa...

Viime perjantai-illan paikalliset "reivit" oli mielenkiintoinen kokemus. Reivit lainausmerkeissa siksi, etta ne oli isossa omakotitalossa ja ohi silloin kun me saavuttiin paikalle (noin klo 01.00). Talon omistajalta lahti paras lappa tahan mennessa. Esittelen itseni: 'Hi, I'm Karla, I'm from Finland, Northern Europe.' Aija vastaa pokkana: 'Hi, I'm X (en muista nimea), I'm from India, South East Asia'. Loistava asenne!

Olin reilu viikko sitten kattomassa paikallisen latkajengin Columbia Infernon matsia ('they're called Inferno cause they're so hot on ice'), mika oli aika erilaista kuin Jaahallissa tai Hartwall Areenalla. Paikalla oli vain kourallinen katsojia, mutta silti show ja meiniki olivat kymmenen kertaa parempia kuin kotona. Lisaksi me voitettiin, mika on naemma paikallisissa urheilutapahtumissa harvinaista herkkua.

Mulla on taalla aika paljon ranskalaisia kavereita, ja olin yllattynyt miten epastereotyyppista porukkaa ne ovat. Niiden englantikin on yllattavan hyvaa, paljon parempaa kuin mun ranska (jouduin miettimaan lausetta 'il faut que je finisse mon vin' lahemmas 5 minuuttia). Hienoa jengia kaiken kaikkiaan.

I have a dream.

Eilen, 15. tammikuuta, oli Yhdysvalloissa kansallinen pyhapaiva kaikkien brothereiden isan, edesmenneen Rev. Dr. Martin Luther King, Jr.:n 78.:nnen syntymapaivan kunniaksi. Paatimme muutaman vaihtarityton kanssa tehda maassa maan tavalla, joten ostimme liput gospel-konserttiin. Se oli aika mielenkiintoinen kokemus: aijan saarnatessa ("The bullets may have killed the dreamer, but they didn't kill the dream") jengi huusi valiin yeah, that's right, amen, hallelujah, taputtivat, nousivat pystyyn ja huojuivat kummallisesti. Oli olo kuin heratysjuhlilla. Saarna loppui vajaaseen kymmeneen "Long live the King!" -huutoon, ja yleiso (n. 99 % mustia) oli ekstaasissa. Sellasta ei kotona Suomessa usein nae...

Koulu alkoi tanaan, ja Marketing Communications -luennolla naytettiin esimerkkina suomalainen mainos. How cool is that!

Viikonloppuna olin ekassa jenkkiurheilutapahtumassa. Korismatsissa Gamecocks (joka taitaakin olla yleisnimi kaikille yliopiston urheilujengeille) havisi Floridalle vajaa 40 pisteella, mutta muuten oli kylla hauskaa. Tana iltana on vuorossa matsi Kentuckya vastaan, ja parempaa tulosta sopii odottaa.

Reissun jarkyttavin kokemus tahan mennessa oli varmaankin Wal Martin jattimainen aseosasto. Onneksi Prismoista ei loydy samanlaisia.

God bless America!

Ekat paivat Columbiassa takana... Saavuin tanne sunnutai-iltana reittia Helsinki - Koopenhamina - Atlanta - Columbia, vika kone oli pari tuntia myohassa ja kaks matkalaukkua meinas kadota Atlantan lentokentalla. Onneksi avukseni saapuivat Niklas ja Kristian, Pohjois-Dakotan suloiset ruotsalaiset stipendiaattilatkanpelaajat, joiden kamat oli myos ties missa. Elakoon pohjoismainen yhteistyo!

Columbia on aika onneton paikka, mutta kampusalue on tosi siisti ja kuin suoraan jostain jenkkileffasta. Jenkkilippuja on joka puolella, ja jokaisella USC:n opiskelijalla on USC-college paalla. Gamecocks eli yliopiston jenkkifutisjengi taitaa olla taalla aika kova sana. Vaihtareita on laidasta laitaan: undergraduate-vaihtarit vaikuttaa rennoilta, kun taas osa graduate-vaihtareista on kunnon rillipaita. Kamppikset, 2 korealaista tyttoa, on mukavia, vaikka toisen englanti onkin Noriko Show -tasoa.

Ekoja bileita odotellessa... :)